Aloin miettiä, että mitä tekisin nyt, jos joutuisin uudestaan käymään läpi täysin samoin alkavan synnytyksen, kuin esikoisen kohdalta.

Ihan ensinnä valmistautuisin paljon huolellisemmin etukäteen.

Varmaankin tekisin aivan samoin kuin silloin, nukkuisin yön yli, vaikka illalla alkoi jo lapsivesi tihkua. Tai sitten kävisin otattamassa tulehduskokeet ja menisin takaisin kotiin nukkumaan. Ja aamulla takaisin sairaalaan. Katselisin ihan rauhassa tilannetta ainakin sen vuorokauden ja suostuisin asioiden luonnolliseen kulkuun puuttumiseen vain mikäli näyttäisi siltä, että se on välttämätöntä. Kävisin kävelemässä, kuulostelisin. Seuraisin lapsiveden tihkumista, josko se vielä loppuisi, jos kalvojen reiät liikkuisivat poispäin toisistaan. Odottaisin ihan rauhassa, josko kehoni kuitenkin haluaisi synnytyksen käynnistää ihan itse.

En suostuisi kuuntelemaan lääkärin perustelemattomia suosituksia siitä, että puhkaistaan kalvot alle 24h kuluttua vesien tihkumisen alkamisesta. Ja pyytäisin hyvää syytä sille, miksi vain kolme tuntia kalvojen puhkaisusta tarjotaan ensimmäisenä oksitosiinitippaa, eikä esimerkiksi liikkumista synnytyksen vauhdittamiseksi. Ja valmentaisin miehen etukäteen huomauttamaan hoitohenkilökunnalle kaikenlaisesta epäasiallisesta käytöksestä ja vaatimaan perusteluja. Olisin rohkeampi liikkumaan, en ponnistaisi kätilön käskystä, vaan vasta kun kroppa vaatii (ellei lapsen tila muuta vaadi) ja vaatisin edes saada kokeilla ponnistamista pystyasennossa. Kieltäytyisin episiotomiasta, ellei sitä ole aivan välttämätöntä vauvan voinnin takia tehdä.

Vien mukanani pitkän listan siitä, miten haluan missäkin tilanteessa toimittavan, jos kaikki sujuu hyvin ja osittain myös ongelmien sattuessa. Siis sellaisia juttuja, joihin on mahdollista ja järkevää vaikuttaa itse. Osin myös sellaisia toiveita, jotka auttavat minua kokemaan henkilökunnan avuksi, ei viholliseksi.

Eli tärkein pointti olisi siinä, että antaisin kropalle mahdollisimman hyvän tilaisuuden edetä luonnonmukaisesti, jottei riskejä sisältäviin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä. Siitäkin huolimatta pyrkisin toimimaan toisin, vaikka lapsi syntyikin elävänä ja terveenä ja itse toivuin kohtuullisesti. En kuitenkaan kadu tai soimaa itseäni vähän huonoista valinnoista edellisessä synnytyksessä. En silloin tiennyt paremmin ja kaikki oli uutta. Toimin silloisen parhaan käsitykseni mukaan.