Lontoo oli... suuri ja kiireinen. Ihmisiä oli paljon! Näimme nähtävyyksiä, shoppailimme, kidutimme jalkojamme tuntikausien kaupunkireissuilla ja ihmettelimme  moneen otteeseen, miten hyvin esikoinen oikein jaksaa. Matkarattaat eivät ole mikään maailman mukavin matkustustapa, mutta niin vain lapsi nukkui useammat päiväunet niissä, välillä toista tuntiakin. Ostimme huivin ja sidoimme sen etukaareen ja tuimme sillä lapsen jalat. Etteivät puutuisi roikkuessaan istuimen reunalta. Ja hyvin se toimi. Imetin kahviloissa, ravintoloissa, junassa, jokilaivassa... Sai poika sosettakin välillä. Mutta kyllä on näppärää kun imettää pitkään. Vähän jo huolettaa, että jos ja kun tulen raskaaksi, niin miten käy imetyksen.

Vähän virisi myös haave muuttaa Lontooseen. Mies saisi sieltä kyllä töitä. Minulle tekisi hyvää kielen hallinnan kannalta. Ja mikäs tässä, nyt on aika mennä maailmalle. Suunnitelmissamme on asettua aloilleen viimeistään kun poika menee kouluun.

Lelukauppoja ja lastentarvikeliikkeitä kävimme katsomassa. Kauniita rattaita ja joka halvatun kaupassa Baby Bjorneja tai vastaavia muita roikottimia, mutta kantoliinoja tai kantoreppuja ei missään liikkeessä. Oli ihana bongata kaupungilla yksi vauva liinassa ja toinen kantopussissa. Oma kulki neliöliinassa välillä. Sentään yksi  kestovaippoja myyvä liike löydettiin. Ihanaa!

Jokilaivalla piti kulkea. Lapsi ihan innoissaan piti sylissäni kaiteesta kiinni ja katseli vettä. Ja vilkutteli vieraille ihmisille monessakin paikassa. Kaksikerroksisessa bussissa matkattiin myös ja metrossa useammankin kerran. Vähänkö rääkkiä kun ne keskustan asemat ovat niin vanhoja, että hissejä on turha toivoa. Siinä sitten kannettiin lasta rattaissa portaita ylös ja alas.

Mutta kiva reissu oli kuitenkin. Jäi hyvä mieli!