Olen miettinyt ovulaatiotestejä. Itse asiassa helmikuussa jo yritin ovista paikallistaa testein, sillä fyysiset ovulaatiotuntemukset olivat vielä niin uusi juttu, enkä tiennyt luottaako niihin. Noh, ovis oli silloin toista viikkoa myöhässä ja testejä kului. Joka aamu yksi. Eikä sitä positiivista viivaa tullut lopulta ollenkaan. Oireista ja 2 viikon kuluttua seuranneista menkoista päätellen vahvan viivan olisi pitänyt kyllä näkyä. Mutta ei.

Onhan noita vieläkin kaapissa aika läjä. En oikein tiedä viitsisinkö tässä kierrossa edes yrittää testailla. Oireet ovat kivasti asianlaidan kertoneet jo neljästi, miksei se siis jatkuisi. Sitä paitsi kyllä luonto taitaa pitää huolen muutenkin, että niinä päivinä tulee puuhasteltua. Se sellainen kausi alkaa ihan pian, kunhan tämä kupinuitto ensin loppuisi. Niin ja Lontoon reissulla ei varmaan hirveästi jaksa/tule tilaisuuksia. Että oviksen aikaan ihan varmana on aktivoiduttu sitten reilun viikon päästä. Jollei siis se ovis taas heitä häränpyllyä ja olekin vasta kesäkuussa. Mistäs sitä tietää. Minähän imetän yhä.

Tänään ainakin on pyykki-, siivous-, ja sadepäivä! Toivoisin, että illalla myös lenkkipäivä. Saisi vähän seestyä tuo sää. Ja vauvakin nukkui ihan kohtalaisesti viime yön. Heh. Yövieroitus tulee olemaan mielenkiintoinen juttu, jos/kun siihen alamme. Jätkä meinaan viime yönäkin itsepintaisesti kahdesti nappasi tutin suustaan ja paiskasi menemään (onneksi ei vielä kovin pitkälle) sillä mielellä, että minähän en mitään tuttia ime, mä haluun maitoa!