Kevät on melkein ohi! Mihin ihmeeseen se on tänä vuonna oikein kadonnut? No onhan tässä ollut reissaamista ja yhtä sun toista aktiviteettia, mutta toisaalta olen tänä vuonna ehtinyt kyllä ulos lenkkeilemäänkin, tuoksuttelemaan heräävää luontoa, kuuntelemaan lehtien havinaa ja lintujen sirpatusta, katselemaan tuoretta vehreyttä ja kukintaa. Enää muutama päivä kevättä jäljellä! (Jaottelen vuoden tylsästi, 3 kalenterikuukautta per vuodenaika.)

Viime kevät tuntui soljuvan ohi ilman, että ehdin siitä nauttia. Taisi olla viileää kesäkuun alkupuolelle asti. Minulla oli suuri maha, ennakoivia supistuksia, joita tuli aina liikkeellä ollessa, koska vauvan pää painoi kohdunsuuta ja ärsytti supistelemaan. Kävellessä n. 10m välin kiristi vatsaa. Ei siinä paljon tehnyt mieli lenkkeillä. Alkukeväästä piti ottaa ihan rauhaksiin, ettei vauva synny ennenaikaisena ja loppukeväästä oli muuten vaan niin muhkea ja hankala kulkea. Tai siis vaappua. Kyllä minä kerran kiipesin korkealle kalliolle metsässä sen mahani kanssa katselemaan maisemia ja kokeilin trampoliinilla pomppimista (ei tuntunut pahalta, mitä nyt pissat meinasi tulla housuun kun kävi alhaalla ja ylhäällä närästi kamalasti). Suurimmaksi osaksi kevät tuli oltua sisällä. Ja seuraava kesä. Karmea helle, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Tuntui, etten pääse toipumaan synnytyksestä ollenkaan. Helle vei ne vähätkin voimani, joten pystyttelin vauvan kanssa sisällä, istahdin vaipanvaihdon lomassa hetkeksi istumaan. Huilailin. Vasta loppukesästä nimiäisten aikaan aloin olla toimintakykyinen ja syksyn lähetessä mies vasta teki keväthuollon polkupyörääni ja kävin pari kertaa laajemmalla kierroksella lähiseuduilla.

Viime kevät ja kesä menivät minulta ohi. En päässyt juurikaan nauttimaan vuodenajoista. Nyt odotan innolla kesää, kun pieni ei enää ole niin kovin pieni ja hentoinen, eikä alituiseen riippuvainen tissistä. Tänä kesänä aion heittää talviturkin viime kesänkin puolesta. Kulkea kaupungilla, pukeutua nätteihin kesämekkoihin ja istua rannassa paarmojen syöttinä, käydä ehkä illan viiletessä pyöräilemässä. Ottaa takaisin kaikki se, minkä missasin viime vuonna keskittyessäni vastasyntyneeseen. Toki lapsi pääsee mahdollisimman paljon mukaan kaikkialle.

Mahdollinen raskaus ei tänä kesänä vaikuttane oikein mihinkään suunnitelmiini. Ja sekös mukavaa! Olettaen siis, että toisellakin kertaa säästyn raskauspahoinvoinnilta.